Sain eilen kuulla uutisen jota en toivonut kuulevani ainakaan vielä kymmeneen vuoteen. Minulle hyvin rakas ja eöämässäni jo about 10 vuotta ollut poni lopetettiin eilen. Se oli katkaissut jalkansa tarhassa ja omistaja katsoi parhaaksi lopettaa ponin, että se ei kärsisi. Onneksi katkennut jalka huomattiin ilmeisesti aika pian joten poni ei ehtinyt kärsiä.Olin suunnitellut meneväni syyslomalla ratsastamaan ponilla joten isku oli kova sillänäin ponin viimeksi viime kesänä. Poni josta nyt kirjoitan on tietysti rakas Fina.
.JPG)
.JPG)
Ajattelin kertoa teille minun ja Finan tarinan. En muista tarkasti kaikkia yksityis kohtia tai minä vuonna ne ovat tapahtuneet mutta kuitenkin, saatte jotain kuvaa siitä millainen meidän suhde oli.
Muistan, kun näin Finan ensimmäisen kerran. Se oli tarhassa muiden hevosten kanssa kun minä menin isovanhempieni kanssa Hiiden Torpan eläinpihalle jossa Fina asusteli. Ihastuin poniin varmaan heti. Aloin käydä ratsastamassa Hiiden Torpalla. Ihan aluksi ratsastin yhdellä Artulla, mutta sitten aloin ratsastaa Finalla. Muistan ensimmäiset kerrat kun ravasin Finalla, silloin tuntui että eihän siihen ravin totu ikinä niin pomppiva ja tehosekoitinmainen se oli. Halusin melkein aina ratsastaa Finalla.
Kävin Hiiden Torpalla leirillä silloin, kun niitä siellä vielä järjestettiin. Saimme valita omat nimikko eläimet ja minä valitsin tietysti Finan (lisäksi otin yhden koiranpennun nimeltä Sissi). Leirillä toivoin, että saan mennä Finalla. Opin siltä ponilta paljon. Saatoipa olla niin että jopa ensimmäinen tippuminen oli juuri Finan selästä. Aluksi ponin selässä oli vaikea pysyä ilman satulaa, mutta kun siihen tottui se oli tosi helppoa. Kerran tipuin maastossa Finan selästä ja iso oksa jäi tukaani roikkumaan, ei siinä muuta kun oksa irti tukasta ja takaisin selkään.
Finalla on tullut myös hypättyä varmaan elämäni ensimäisiä esteitä. Muistan elävästi erään kerran kun oli unohtanut kiristää satulavyön ja kun hyppäsin satula kierähti mahan alle ja tipuin. Oli siinä naurussa pitelemistä. Olen hypännyt Finalla myös tähän astisen korkeimman esteen mitä olen hypännyt. Silloin menin ilman satulaa ja pari kertaa tulin voltilla alas mutta kyllä se onnistuikin myös. Finalla oli ihana tapa jäädä aina viereeni seisomaan kun tipuin, se vaan katseli minua kuin kysyen "Mitä sä siellä teet, eikö sun pitäs olla mun selässä?".
Ensimäinen hevosen kanssa uintinikin on Finan kanssa koettu. Se ei millään olisi halunnut mennä veteen joten laskeuduin selästä ja talutin sitä. Silloin se asteli perässäni järveen. Ehdin uittaa Finaa vain pari kertaa mutta kivaa oli aina. Finaa tosin kiinnosti enemmän vesikasvien syöminen kuin uinti. Aina, kun olin mummolassa piti tietysti päästä ratsastamaan Finalla. Tiesin, että yhteiset ratsastukset alkoivat olla lopussa mutta en odottanut, että ne loppusivat näin. Ajattelin ennemminkin vain sitä että Fina oli kuitenkin jo vanha eikä välttämättä olisi jaksanut minua enää montaa vuotta kantaa. Ajattelin kuitenkin että jatkan Finalla ajamista ja muita yhteisiä puuhiamme. Olin opettanut Finalle jopa temppuja toissakesänä.
Olen iloinen, että sain tutustua niin ihanaan poniin ja sain pitää sen elämässäni 10 pitkää ja ihanaa vuotta. Harmittaa tosin se, että näin Finaa aika harvoin. Vain kesäisin, joskus viikonloppuisin ja muilla lomilla. Opin kuitenkin ponilta paljon ja ihania muistoja löytyy todella paljon. Kiitos ihanista ja tapahtuma rikkasta vuosista Fina tulet aina olemaan lempiponini <3
<3:llä Eleza
Kommentit
Lähetä kommentti